Minun läheiset ehkä tietävätkin, että minulla on ihan liika vaatteita. Todella paljon liikaa. Olen aiemminkin jo kuullut projektista nimeltä Project 333 tai niinkuin suomeksi sanottaisiin Projekti 333. Siinä on ideana se, että kolme kuukautta ja kolmekymmentäkolme (33)  vaatetta. Sain kuitenkin inspiraationi aloittaa tämän projektin koulussa aamunavauksesta. Englannin opettajamme kertoi tästä kyseisestä projektista ja päätin, että nyt on aika kokeilla. Aloitin lauantaina 24.9 , sillä silloin oli tasan kolme kuukautta jouluaattoon. Se tuntui jotenkin loogiselta valita tällainen etappi.

Kyseessä ole minä, joten en voinut olla vähän soveltamatta sääntöjä. En laske 33 vaatteeseen mukaan alusvaatteita, sukkahousuja, päälivaatteita( takit, pipot, kengät, huivit, haskat jne). En myöskään laske kotityövaatteita mukaan, sillä maatilalla on aina niin paljon likaisia töitä, että joskus voi olla tarpeen vaihtaa vaatteita jopa yhden päivän aikana.

Nyt muutaman päivän jälkeen on vaikeaa vielä sanoa, miltä tuntuu, koska lauantai ja sunnuntai oli kotipäiviä eli olin työvaatteissa ja nämä muutamat koulupäivät ovat olleet koeviikkoa, joten panostukseni ulkonäköön ei ole ollut kovinkaan suurta. Kerron kokemuksiani ja avaan ajatuksiani tässä projektin aikana muutamia kertoja. Tai mikä siitä tietää, jos kirjoitankin jopa joka viikko jotakin. Sen näkee sitten.

Nyt vain koitan olla ostamatta paljon uusia vaatteita!

-Roosa

 

Artikkelikuva: lsnglobal.com

Kuva: huffingtonpost.com

Viimeinen päivä lauantai 16.7.2016

Elias Kaskinen ja Päivänsankarit

Näin heidän 30minuutin setistä vain noin 10 minuuttia, koska meillä oli kahvilalla työntekijäpula ja kiire. Kuitenkin se 10 minuuttia mitä minä keikkaa seurasin oli todella hyvä. Haluaisin nähdä heidät uudelleen vähän pidemmällä setillä. Heiltähän ei ole tullut kuin yksi albumi, joten kaikki heidän biisit oli minulle tuttuja, soitinhan minä repeatilla kyseistä albumia sen ilmestyttyä.

Neljänsuora

Kuten moni tietääkin, Neljänsuora on minulle tuttu tapaus, mutta silti tämä oli vasta kolmas kerta, kun näin heidät. Aiemmin olen nähnyt heidät vain lavatansseissa, joten odotin innolla festarikeikkaa. Neljänsuora oli perusvarma ja he esittivät vain hittejään ja se ehkä harmitti minua hieman, sillä pidän paljon myös niistä kappaleista, jotka eivät ole niin tunnettuja.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Jari Sillanpää

En nähnyt Jarinkaan keikkaa kokonaan, mutta kokonaiskuva siitä ajasta, jonka näin on laimea, lattea ja väsähtänyt. Ei ollut mun makuun tuo Jarin esiintyminen.

Roope Salminen ja Koirat

Pääsin hyvälle paikalle melkein eturiviin ja sitten huomaan, kameran akku on lähes loppu. Sain otettua muutaman kuvan kameralla ja yhden videon puhelimella, mutta muuten sitten nautin keikasta. Koko kokoonpano on ihan mielettömän lahjakkaita! Olin ennen keikkaa silleen vähän että blääh mitähän tästäkin tulee. Yllätyin todella positiivisesti, koska olen viime kesältä kuullut vähän negatiivisia kommentteja heidän esiintymisestä. Roope on todella taitava räppäämään ja hän todisti sen vetämällä freestyleräppiä aiheista fanit, kantarellikastike, Sara Sieppi ja Arttu Lindeman. Soittajat olivat myös todella taitavia!

Roopen freestylen löydät YouTubesta

 Kilpi

Taas täytyy tunnustaa, etten ollut kuullut aikaisemmin edes bändistä nimeltä Kilpi, saati sitten kuunnellut heidän musiikkiaan. Kuitenkin keikka oli hyvä ja musiikki ihan menevää, joten jos minun pitäisi antaa jokin kouluarvosana heidän keikastaan, antaisin 8.

Stratovarius

Strato on aina hyvä! Tämä oli nyt toinen kertani, kun näin Stratovariuksen, mutta tämä kerta oli omalta kohdalta erilainen. Viime kerralla en ollut töissä, minulla oli kavereita mukana, he pitivät Stratovariuksesta, en tiennyt silloin heiltä yhtään kappaletta jne. Nyt olin töissä ja jännäsi vähän pääsenkö katsomaan Stratoa. Pääsin, mutta olin yksin, koska no, paikalliset kaverit eivät pidä Stratovariuksesta ja se ystävä, joka olisi voinut tulla kuuntelemaan Stratoa, oli estynyt. Ei hätää! Ennen Straton keikkaa mulle tuli juttelemaan muutama Raumalainen tyttö, että pidänkö Stratovariuksesta ja aionko jäädä kattoo Kaija Koota. He oli Kaijan faneja ja halusivat eturiviin. Lupasin pitää paikaa sillä tavalla, että minäkin saisin katsoa Kaijaa. Sain siis uusia kavereita. Strato oli todellla hyvä ja tällä kertaa tiesin jopa kaikki kappaleet, joita he soittivat. Kaksi vuotta sitten menetin palan sydämestäni heille ja sen jälkeen Strato on ollut tasaisessa kuuntelussa. Mun Strato-tietämys on tällä hetkellä aika suurta, sillä tein keväällä musiikin 2-kurssin tutkielman Stratovariuksesta. Oli hauskaa katsoa, kun Straton soittimia roudattiin lavalle, että ”ahaa tuo on tehty tällä ja tällä tavalla” jne. Jep, eiköhän höpinät riitä tältä erää Stratosta. Videon Hunting high and low- biisistä löydätte Youtubesta.

Kaija Koo

Kaijan fanitytöt tulivat vähän Stratovariuksen keikan jälkeen. Vaikka eturivistä ei lähtenytkään oikeastaan porukkaa pois, saimme tehtyä kaikille meille kolmelle tilan minun paikalleni. Ennen, kuin Kaija aloitti soittamisen, oli  ilotulitus. Oli todella hienoa, kun Kaija aloitti soittamisen heti ilotulituksen päätyttyä. Kaijassa oli sitä jotakin! Hän sai koko yleisön mukaan ja minäkin oli satasella mukana, vaikken mikään suuri Kaija-fani olekaan.

 

Tämänvuotinen Karjurock oli sitten siinä. Ensi vuonna olenkin sitten jo täysi-ikäinen! Eli se tarkoittaa sitä, että pääsen katsomaan myös pikkulavan esiintyjiä.

Ainiiin Kaaoszinestä löytyy aikas hyvä juttu Karjurockista.

Lisää kuvia löydät Facebookista

Kuulemiin taas!

-Roosa

ps. Seuraavan kerran minusta kuuluu luultavasti elokuussa, koska olen menossa 7.8 Musapiknikille Turkuun. Anssi Kela, Ellinoora, New Fashioned, Paleface jne..

Sitten perjantaihin ja vesisateeseen

JVG

Olen nähnyt JVG:n aiemminkin, kerran tai kaksi, joten osasin odottaa keikalta jotakin. Odotin taas samanlaista Dj:n toimintaa kuin aikaisemmin ja sitä, että yleisö on vähän sinne päin mukana. Yllätyin, sillä Dj katkaisi vain muutaman kappaleen samalla tavalla kuin aiemmin ja kun päästiin keikkaa hiukan eteenpäin hän ei enää tehnyt sitä! Jes! Yleisö oli mukana alusta asti -soittihan JVG vain niitä tunnetuimpia hittejä. Viimeistään VilleGallen Peto on irti- Vain elämää version aikana koko yleisö liittyi yhteislauluun. Petoa seurasi toinen Antti Tuiskun kappale Keinutaan -harmi, ettei Antti ollut paikalla vetämässä niitä mukana. Sitten yleisölle kerrottiin, että JVG on tuonut mukanaan pari vierasta. Olin luullut itseäni ihan hölmöksi, kun olin kuvitellut, että näin Reino Nordinin. No, enpä ollut hölmö enkä hullu. JVG:llä oli mukanaan Pete Parkkonen ja Reino Nordin! En ole koskaan aiemmin nähnyt Peteä enkä Reinoa ja he olivat todella hyviä!

Klamydia

JVG:n jälkeen pamahti- Klamydia aloitti soittamaan. En ole aiemmin Klamydiaa nähnyt tai kuunnellut, mutta olihan se hyvä. Jos minun pitäisi kuvailla heidän musiikkia jotenkin, kuvailisin sitä ”Suamiperkele”-musiikiksi. Pienen pojan elämää oli ainut kappale, jonka olin aikaisemmin kuullut, mutta silti keikan aikana oli helppo olla mukana. En tiedä miksi en nyt osaa avata mun ajatuksia Klamydiasta, mutta yksinkertaisesti sanottuna -Klamydia oli hyvä.

Pelle Miljoona OY

Siis miten mä voin olla niin tyhmä, että mä en tiennyt Andy McCoyn soittavan Pelle Miljoona OY:ssa?!? No kuitenkin, oli se aika huima tunne, kun tajusin, että ei oo totta, Andy  on lavalla tekemässä sound checkiä 😀 Pelle Miljoona OY:n keikka oli ihan hyvä. Ihan hyvä siksi, että siitä puuttui jotain, mutta en tiedä mitä.

YÖ

Sitten olikin Yön vuoro. Yön esiintymistä oli perjantailta odottanut eniten, mutta en pystynyt keskittymään sataprosenttisesti keikkaan, sillä takanani oli kolme naista, jotka tekivät painetta minulle ja muutamalle muulle eturiviläiselle. Minulta meni hiukan ohi se, kun Andy McCoy kävi kaatamassa kaljat Ollin päälle, sillä yhtä painetta tehnyttä naista poistettiin juuri yleisöstä. Sain kaljaepisodista vain yhden kuvan ja sekin on vähän heikkolaatuinen. Samoin kuin melkein kaikki Yöstä ottamani kuvat, sillä vettä tuli koko ajan taivaalta alas. Jo ennen Yön esiintymistä olin jo ihan läpimärkä hihoista, sillä sadeviittani riitti vain vähän käsiin.. Kokonaisuutena kuitenkin Yön keikka oli hyvä, niinkuin aina.

 Bonnie Tyler

Bonnie esiintyi Yön jälkeen, mutta olin niin märkä, etten jäänyt seuraamaan keikkaa eturivistä. Yritin ottaa kuvia, kun kävin ulkona, mutta ne eivät onnistuneet. Bonnie oli todella hyvä ja taitava! Seurasin keikkaa sivusilmällä kahvilasta, jossa olin töissä.

 

Palaillaan asiaan Karjurock osa 3:n kanssa lähiaikoina!

LISÄÄ KUVIA FACEBOOKISSA OSOITTEESSA facebook.com/RoosaKaroliinaPhotography

-Roosa

Artikkelikuva: Karjurock facebook

 

 

Ja taas oli aika Karjurockille

Karjurock alkoi tänäkin vuonna perhepäivällä, joka viimevuotiseen tapaan oli torstai. Torstaina 14.7 esiintyi tänä vuonna Hevisaurus, Anna Abreu sekä Turku Rock Academy -bändit Harmi ja New Fashioned. 

Harmi

Muistin jo viime vuodesta, että Harmi on todella hyvä bändi. Muutamia kertoja olen kuunnelut viime kesän jälkeen, mutta en mitenkään jokapäiväisessä kuuntelussa aina. (Olipa taas selkeä lause…) Mutta tosiaan Harmi oli tänäkin vuonna yhtä hyvä kuin viime vuonnakin! En löydä heistä mitään negatiivista huomautettavaa ja he osaavat tekemänsä jutun hyvin.

Hevisaurus

Olen nähnyt Hevisauruksen vuonna 2012, joten miettikääpä Roosa 13v, kiinnostaako Hevisaurus.. No eipä kiinnostanut. Nyt kuitenkin kuuntelin ennen Karjurockia, että millastako musiikkia heillä sitten oikeasti on ja yllätyin, sehän on todella taidokasta soittamista. Olin sitä myös Karjurockissa todistamassa ihan eturivissä. Ja aikakone myös käynnistyi vuoteen 2012, kun pikkusiskoni (10v) valitti nyt Karjurockissa, että Hevisaurus on ihan tylsä ja koska tää loppuu. Itse kuuntelin Hevisaurusta nyt musiikkina, en bändinä. Soittajat ovat todella tasokkaita ja vaikka kappaleet ovatkin tehty lapsille, silti ne oli kekseliäitä ja niitä jaksoi vanhempikin kuuntelija kuunnella.

New Fashioned

Mä koitan nyt hiukan rajoittaaa tätä yliampuvaa hehkutusta, mutta New Fashioned oli ihan paras!!! Siis en ole aiemmin kuullut heidän musiikkia, enkä edes tajunnut Spotifysta ennen Karjurockia tutkia heidän musiikkia. Bändiläiset soittivat todella taidokkaasti ja heidän musiikki oli juuri sellaista, jota tykkään kuunnella. Antaa nyt kuvien puhua puolestaan. Niin ja hei käykää kuuntelemassa heidän debyyttisingle Complete me Spotifysta tai Youtubesta!

Anna Abreu

Olen ollut aina Karjurockissa, kun Anna Abreu on esiintynyt  -ensimmäisen kerran jo vuonna 2009. Anna Abreu on aina hyvä, vaikka tällä kertaa minun mielestäni huono puoli se, ettei Anna esittänyt lainkaan vanhaa tuotantoa. Itse pidän paljon Annan portugalin kielisestä tuotannosta ja alkuajan englanninkieliset on minun lemppareita. Kuitenkin tuo suomenkielinenkin tuotanto on laadukasta ja hyvää. Siitä kuulee kuinka paljon Anna on kehittynyt vuosien varrella. Annan energinen lavaesiintyminen toi paljon positiivista energiaa yleisöön.

 

Kiitoksia taas tältä erää! Palailen Karjurock osa 2 kanssa lähiaikoina.

-Roosa

Lisää kuvia Facebookissa

Artikkelikuva: https://www.facebook.com/Karjurock2013/photos/a.327145024071851.73993.320715551381465/885077921611889/?type=3&theater

Olen erittäin pahoillani siitä, että en ole ehtinyt kirjoittaa tätä jatko-osaa Saksan reissustani. Tässä tulee kuitenkin kuvapainoitteisesti loppu matkasta.⇓

Vierailimme lasinpuhaltamossa, jossa kuvassa oleva mies ensin teki juomalasin. Sen jälkeen saimme jokainen puhaltaa itse itsellemme lasipallot. Sain omani Suomeen ehjänä!

Kävime katsomassa Rats-musikaalin, joka kertoi Hamelnin pillipiiparista. Musikaali oli mielestäni hyvä ja ymmärsin lähes kaiken, sillä tiesin tarinan, johon musikaali perustui.

Ylemmässä kuvassa on patsas, joka esittää Hamelnin pillipiiparia ja alempi kuva on Hamelnissa sijaitseva pala muuria, joka jakoi Saksan aikoinaan Itä- ja Länsi-Saksaan.

Hannoverin vierailullamme vierailimme kaupungintalolla, jossa kävimme myös ylhäällä tornissa.

Hannoverissa nautin olostani todella paljon- olihan hyviä soittajia kaduilla pilvin pimein! Ylemmän kuvan laulajan nimeä en valitettavasti tiedä, sillä hän ei esitellyt itseään, eikä hänellä ollut mitään ns. mainoslappua. Alemman kuvan pojat sitten taas ovat O.J On The Run ja he olivat todella hyviä!

Mun isäntäperheen sisko harrastaa tanssia ja pääsin hänen tanssitunneille mukaan. Ja pääsin myös itse tanssimaan! 🙂

Vierailimme Bodenwerdenissä, jossa kävimme kaupungintalon ja Münchhausen-museon lisäksi myös kesäkelkkaradalla, jonka jälkeen suuntasimme laivalla takaisin Hamelniin.

 

Toivottavasti sait jotain irti matkastani, joka oli todella mahtava.

Palaillaan lähiaikoina Karjurock-kuvien ja -juttujen merkeissä!

-Roosa

Vuoden alussa lukioissa kerrottiin saksan lukijoille kirjoituskilpailusta, josta
voisi voittaa kielikurssin Saksaan. Minä osallistuin kirjoittamalla mäkihyppystä
ja nyt olen täällä kielikurssilla Hamelnissa. Eli siis olin yksi voittajista!

2.6.2016

Lentomme Saksaan piti lähteä Helsinki-Vantaan lentokentältä 17.30. Tapasimme PAD-kielikurssiporukan kanssa klo 15.00 kentällä ja suuntasimme siitä kohti lähtöportteja. Lopulta pääsimme lentokoneeseen, jossa ilmoitettiin, että lennon lähtö myöhästyy noin puoli tuntia ukkosen vuoksi. No siinä sitten oli enemmänkin aikaa tutustua muihin kielikurssilaisiin. Noin 18.00 lentomme pääsi lähtemään kohti Hampuria. Onneksi meille oli  varattu paljon vaihto- ja siirtymisaikaa junaan, sillä lento oli 30 minuuttia myöhässä. Ehdimme juniimme ja lopulta olimme perillä 23.40 Hamelnissa, jossa isäntäperheeni isä ja sisko oli odottamassa minua. Ajoimme Hamelnista Fuhleniin, joka on pieni kylä noin 10 minuutin ajomatkan päässä Hamelnista. Illalla ei oikein enää ollut voimia sen enempää tutustua isäntäperheeseen, että sovittiin vain miten toimitaan aamulla ja sitten menin nukkumaaan.

3.6.2016

Perjantai oli ensimmäinen koulupäiväni. Heräsin n.6.00 ja bussille lähdemme Gastschwestereideni kanssa 7.45. Ensimmäinen päivä jännitti ihan silleen kuin olisin mennyt uuteen kouluun, tai niinhän taisinkin mennä. Käyn koulua Schiller Gymnasiumissa Hamelnissa. Perjantaina meillä oli opetusta vain kielikurssiporukalla. Meillä on suomalainen opettaja Pauliina Kanervo ja kaksi saksalaista opettajaa Anja Hustedt ja Inga Bode. Perjantaina ohjelmassa oli koulussa kiertelyä ja vähäsen toisiimme tutustumista. Koulu loppui 13.00, jolloin kävelin Gastschwestereideni Hannan ja Linan kanssa Hamelnin ydinkeskustaan, josta perheeni äiti haki meidät. Kotona söimme välipalaa ja menimme talliin, koska ratsastamaan tulevat nuoret ja lapset tulivat muistaakseni 16.00. Hanna piti äitinsä kanssa ratsastustunnin lapsille ja minäkin pääsin ratsastamaan. Illalla grillasimme ja joitakin perheen tuttuja tuli käymäään.

4.6.2016

Lauantaina nukuin pitkään, sillä menin illalla melko myöhään nukkumaan. Hanna oli ensiapukoulutuksessa, joten olin Gastmutterin ja Linan kanssa kotona. Luin kirjan ”Eurooppalaiset unet” loppuun ja kävin koiran kanssa lenkillä. Lauantaina ei siis oikein tapahtunut mitään erikoista. 😀

5.6.2016

Sunnuntaina oli Felgenfest ja paljon ihmisiä Hamelnin alueelta oli pyöräilemässä. Tapahtuman aikana tiet olivat suljettu autoilta ja teillä sai kulkea vain jalan, pyöräillen, skeitaten tai rullaluistellen. Aluksi pyöräilimme sillalle, jossa oli jumalanpalvelus. Pyöräilin perheeni kanssa reilun 20 kilometriä. Pyöräilimme koko päivän ja kävimme juomassa veden rannalla viihtyisässä ravintolassa. Kävimme myös tietysti jäätelöllä. Illalla mun puhelin sekosi viimeisen kerran ja nyt olen puhelimeton Suomeen paluuseen asti. Hiukan harmittaa, mutta onneksi sentään on läppäri, etten ihan kaiken sometuksen ulkopuolelle jää 😀

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

PART 2 tulee niin pian kuin mahdollista  🙂

-Roosa

Artikkelikuva ei ole minun kuva!! Lähde: russianmind.eu